Idan työssäoppimiset

Työssäoppimisjaksot amistossa ovat avanneet minulle ovia ja antaneet uusia kokemuksia. Ensinmäinen työssäoppimisjaksoni tapahtui Pariisin villen hotellissa. Jouduin käymään haastattelussa kaksi kertaa koska he uskoivat että en pärjää siellä. Tämä vahvisti mieltäni ja päätin että jos tänne pääsen töihin näytän heille että pärjään olisi työ kuinka rankkaa tahansa. Pärjäsin hienosti neljä kuukautta vaikka työ oli tosiaankin rankkaa. Työpäivät eivät olleeet niin pikiä mutta puuhaa kyllä riitti, piti juosta paikasta toiseen koko ajan ja aikataulut painoivat päälle. Onnistuin kuitenkin päämäärässäni eli näytin että kykenin tähän työhön ja pomoni kehui minua viimeisenä päivänä ja pahoitteli aliarvioineensa minua pahasti alussa. Sain hienon lahjan häneltä ja kovat kiitokset. Tämän takia sain myös tulevan kesätyöpaikkani heiltä.

Seuraava työssäoppiminen tapahtui Harrnivassa Muoniossa. Siellä työskentelin Husky puolella, tässäkin työssä minua epäiltiin. Pahin epäilijä oli Tuula hän kertoi paikasta ja sanoi että siellä joutuu tekemään likaisia hommia ja uskoi minun kyllästyvän siellä. Pidin taas pintani ja pääsin kyseiseen paikkaan. Pelotti kuitenkin lähteä kotoa niin pitkälle mutta onneksi Diem, Sinem, Marina ja Ella olivat mukana vaikka he olivatkin menossa eri puolelle kuin minä. Rakastuin tähän työhön ihan täysin sydämmin. Työskentelin koirien kanssa aamusta iltaan ja hoidin niitä aina hymy huulilla. Opin kärsivällisyyttä kyseisessä paikassa ja sen että yhteistyö työpaikalla on päivän pelastaja. Minua ei koskaan harmittanut mennä aamulla töihin, se on aivan ihana tunne.

Minusta Harrinivassa oli parempi tehdä töitä kuin Pariisin villessä ihan vain sen takia että se oli ulkotyötä ja sain olla rakkaiden koirien keskellä.

Haluaisin mennä ensi kerralla Portugaliin luokkalaiseni Siirin kanssa, olisi varmasti mielenkiintoista lähteä ulkomaille kokeilemaan siipiään.