Sinem ja opiskelu

" Miks et mee lukioon?" "Tyhmät menee vaa amikseen?" "Etkö haluu tanssii vanhoja?"

Tämmöisiä kommentteja sain kuulla ylä-asteella kun en halunnut lukioon,sillä tiesin omat vahvuuteni ja tiesin mitä halusin. Halusin matkailualalle!

Joten yhteis haussa sitten hain Porvoon ammattiopistoon matkailupalveluiden tuottajaksi. Muistan vielä miten oponi kysyn, että olenko varma, että jaksan käydä koulua niin pitkällä, kun en jaksanut aamuisin tulla edes peruskouluun, vaikka matka kotoota kouluun oli vain 15min ja jos kävelin nopeasti niin alle 10min. Porvoota lähempäätä löytyi Vantaan Varia matkailuala myös. Kävin tutustumassa Variassa viettämällä kokonaisen päivän siellä ja en pitänyt ollenkaan koulusta enkä opettajista. Opiskelijat vaikuttivat, että heidät olisi pakotettu opiskelemaan ja opettajat olivat turhautuneita. Halusin matkailu alalle niin paljon,että olin varma päätöksestäni. Olin valmis matkustaa jokainen aamu Porvooseen asti sitä varten.

Kesäkuun puolessa välissä sitten tuli tietoa,että minulla on opiskelu paikka Porvoon ammattiopistossa. Muistan kuinka iloinen olin siitä! Muistan miten juhlittiin kavereitteni kanssa siitä,että pääsimme niihin kouluihin minne haimme.Olimme ylpeitä itestämme! Nautimme loppu kesästä ja odotimme innoila koulun alkamista.

Elokuussa sitten alkoi opiskelut. Opettajani oli Hanna Sarvela. Hän oli tiukka oppettaja ja muistan miten vihasin häntä aluksi.Ensinmäisen vuoden opiskelimme Suomen matkailua ja lopussa meillä oli neljän kuukauden työharjottelua. Suoritin sen Kaisaniemen Hotel Carltonissa,Roberts Coffeessa sekä Iguanassa. Työharjoittelu jaksossa minulle jäi sekä hyviä että ei niin hyviä hetkiä mieleen. Tuntui että vuosi meni hyvin nopeasti ja olin oppinut paljon uusia asioita. Matkailu ala tuntui omalta jutulta. Motivaationi oli hyvin korkealla.

4 kuukauden työharjottelun jälkeen ja 2 kuukauden kesäloman jälkeen olikin ihan kiva palata takaisin kouluun. Toinen vuosi menikin ohjelmanpalvelun merkeissä ja luokan valvojana Tuula Tallbacka. Lukuvuoden alussa motivaationi oli edelleen korkealla. Sitten tuli aika valita seuraavat työharjoittelu paikan ja olin jo mielessäni päättänyt, että lähden ulkomaille..jonnekkin missä on lämmintä ja mukavia ihmisiä. Toisin kävi...pääsinkin Lappiin, sillä olin alaikänen niin en saanut lähteä ulkomaille. Suutuin siitä hyvin paljon. EN voinut käsittää, että minkä takia sitä on sitten mainostettu että saa lähteä ulkomaille vaikka olisi alaikänen. Se oli kummiskin myös yksi syy minkä takia olin hakenut tänne kouluun. Olo oli kuin petetyllä. Motivaationi alkoi laskea. Rupesin tuntea miten meitä opiskelijoita kohdeltiin eri tavalla. Toiset pääsivät helpommalla kun toiset. Se ei ollut reilua.. Motivaationi laski ja laski. Huomaan jo,että en jaksa enään tulla kouluun,miten poissaolojani rupesi vain kertyä päivä päivältä enemmän ja enemmän. Älkää ymmärtäkö väärin,ei nää poissaolot johdu vainn koulusta, tottakai minulla on myös omia henkilökohtasia murheita jotka on vaikuttanut tähän. Tää vuos ei mennyt ihan napppiin. Ei mennyt suunitelmien mukaan mut hei "Life goes on" niin kuin 2packil oli tapana sanoo. Muutamia viikkoja jäljellä enään tätä vuotta ja sitten pitkään odotettu kesäloma tulee vihdoin ja viimein. Ens vuonna sitten paremmin.

Valmistumisen jälkeen haluaisin lähteä ulkomaille vuodeksi. Kohde hiukan epäselvä vielä,mutta NYT kun sanon, että haluan lämpimään niin mä kans tarkotan niin! Vuoden jälkeen saatan vielä päätyä takaisin Suomeen opiskelemaan. Haluaisin jatkaa opiskelujani ammattikorkeassa matkailun parissa. Oikkis kans kiinostaisi minua,mutta en tiedä olisiko minusta mikskään lukutoukaksi. Olen kummiskin ihminen,joka on pitää enemmän tekemisestä kun istumisesta, joten siitä ei ehkä tulisi mitään.

“If you don't know where you're going, any road'll take you there”
― George Harrison