Diem working

Ensimmäiset muistot työkokemuksista taisi alkaa yläasteelta. Koulussa oli taksvärkki päiviä, jolloin monet tekivät töitä kotona tai sukulaisilla siivoamassa. Minäkin olin yleensä kotona, koska monet paikat eivät halunneet ottaa yhdeksi päiväksi töihin. Kerran olin Amarillossa päivän, siellä korjasin astiat pöydistä ja kaikkea pientä. Kahdeksannella luokalla oli yksi työpäivä, mikä suoritettiin koulun ruokalassa. Yhdeksännellä luokalla oli jopa kahden viikon TET-jakso, ja oli jännittävää mennä hakemaan töitä ensimmäistä kertaa. Ei ollut vielä juurikaan hajua miten asiat etenee. Menin vain suoraan liikkeisiin ja kysyin, pääseekö teille töihin kahdeksi viikoksi. TET-jaksoni vietin Porvoon Naps-kampaamossa. Avustin kampaajia, keitin kahvia, mapitin papereita kansioihin, lakaisin hiukset lattialta ja seurailin kampaajia työnteossa. Pääsin myös mukaan hiusmallikoulutukseen ja sain tuotteita mukaan kun lähdin. Mielestäni se oli positiivinen kokemus, mutta tiesin jo silloin, etten halua kampaajaksi.

 Jos työssäoppimisia ei lasketa mukaan, ei minun työkokemushistoriani oikeissa töissä ole kovin pitkä. Ensimmäisenä päädyin kokeilemaan lehtimyyjän hommia. Minua varoiteltiin etukäteen tästä työstä, mutta halusin silti kokeilla sitä. Työ siellä kesti kuukauden, kunnes päätin lopettaa. Työ vaati aika paljon kärsivällisyyttä ja luonnetta.

Yhden kesän vietin siivoojana tutun kautta, josta sain mukavasti taskurahaa loppukesän viettoon. Olimme myös luokan kanssa muutaman päivän töissä Helsingin messukeskuksessa oppaina matkamessuilla, josta sai vähän kosketusta matkailualaan. Viime kesänä sain kesätöitä hotellista, missä olin ollut työssäoppimassa, koska olin pomoni mielestä ahkera. Paikka oli mieluinen Vanhan kaupungin ydinkeskustassa, missä vilisi paljon turisteja kuumina ja aurinkoisina kesäpäivinä.

Tulevaisuudessa haluaisin tietysti vakituisen työn, missä tienaisi niin, että pystyy elämään.