Ida ja opiskelu

Muistan, kun olin hakemassa koulupaikkoja, ja yllätyksenä tulikin, etten päässyt mihinkään sisään. Tähän kouluun pääsin onneksi varapaikalta ja olen todella kiitollinen siitä. Jos en olisi päässyt tänne opiskelemaan, en olisi varmaan koskaan saanut tietää, että matkailuala on se minun juttuni. 

Ensimmäinen päivä oli todella pelottava kokemus, kun kaikki olivat täysin tuntemattomia ihmisiä minulle ja pelkäsin, etten saa itseäni puhumaan muiden kanssa. Viikon kuluttua kaikki jo olivatkin tutustuneet toisiinsa ja saaneet käsitystä, keiden kaikkien kanssa sitä joutuukin olemaan koko kolme vuotta. Luokkahenkemme on tosiaan aika vaihteleva, kaikki tulevat suunnilleen toimeen kaikkien kanssa.

Ensimmäinen vuosi oli aika rankka minulle. Matkailuala oli niin pimennossa minulle, enkä osannut ajatella sitä laajasti, meitä myös opetti hyvin tiukka opettaja. Välillä tuntui, että koko ajan teki asiat väärin. Kehityin kuitenkin ajan myötä, ja sitten alkoikin työharjoittelu. Kokonaiset neljä kuukautta Hotelli Pariisin Villessä, sekin kokemus jää ikuisesti mieleeni, koska muistan, miten pomoni ajatteli, etten kestäisi työtä ja pisti minut tiukoille. Viimeisenä päivänä hän kuitenkin kiitti minua kovasti suuresta avusta. Onnistuin siis viimeinkin näyttämään hänelle.

Toinen vuosi alkoi ihan hissukseen, Tuula opetti melontaa ja patikoinnin alkeita Repoveden kansallispuistossa yms. Talvi alkoi aika heikosti, sillä ei ollut lunta eikä sitä myötä päästy talvilajeihin tutustumaan. Seuraava työssäoppiminen nimittäin odotti lumisessa Lapissa, olisi ollut kiva tietää edes jotain talvisesonkiin liittyvää asiaa. Rakastin Lappia todella paljon, ja työ oli kaikkein parhainta, mitä olen koskaan tehnyt. Olin siis Harrinivan husky-puolella. Sielläkin oli jonkinlaisia ennakkoluuloja minusta, että miten pärjään, mutta se johtui ainoastaan pienestä koostani. Työntekijät pelkäsivät, että satutan itseni. Sekin meni kuitenkin paremmin kuin odotin, ja jaksoin olla erossa perheestäni ensi kertaa oikein hyvin.

Helmikuussa sitten alkoi taas koulu ja sitä myötä Tuulan tunnit. Talviaktiviteetit alkoivat, teoriaosuudet eivät kuitenkaan kauheasti innostaneet minua. Sitten kun päästiinkin mäkeen harjoittelemaan lumilautailua, niin pilkka osui omaan nilkkaan: onnistuin murtamaan ranteeni, kun en ollut sisäistänyt kaatumisen oikeita asentoja. Teoriaosuudet siis kannattaa kuunnella. En kuitenkaan lannistunut siitä niin pahasti, ja jaksoin tulla aktiviteettitunneille, vaikka en siellä pahemmin kyennyt tekemään mitään. Nyt jo alkaa tuntua, että asiat alkavat valjeta vähän tulevaisuudenkin kannalta, jatko-opiskelua en ole suunnitellut.